Riesat

Kuiva, vaikkakin pilvinen aamu. Ensimmäiset mopoistaan äänenvaimentimet poistaneet pojankoltiaiset ajavat keulat pystyssä mäkeä ylös opinahjoonsa. Aamun ensimmäinen ärsytyshermo on avattu. Siltä ei pelastu syksyllä, eikä keväällä. Asuinpaikka kun sijaitsee juuri koulun lähellä. Parasta lähteä metsään, se on paikka, jonne ei pärinät kuulu.
  Suo siellä vetelä täällä. Korvankulmalta kuuluu lyhyt matala surr, ja kohta joku vipeltää kohti tukkaa, hakien paikkaa muninta-alustalle, pureekin pahulainen. Hirvikärpänen on inhottavin hyönteinen jonka tunnen. Se on ruma, ärsyttävä ja purtuaan jättää monta päivää kutittavan, tulehtuneen paukaman jälkeensä. Siltä ei voi kukaan pelastua hirvien oleskelualueilla. Voi kuvitella, miltä hirvestä tuntuu satojen, jopa tuhansien kärpästen kotina olo.

Krapu 37 Ärsyttävin ääni. Pelastaa, paikka,ärsyttävä.

 

Lukujärjestys

 

Nytkö se kesä meni ja pitäisi jälleen alkaa hiilaamaan aivojaan kirjoitustuotannon puolelle. Keväällä oli viihdyttävää osallistua krapuhaasteeseen, mutta nyt uudestaan aloittaminen tuntuu aika kömpelöltä. Maa on jälleen tuottanut ja tuottaa isompaa satoa, mikä olisi tarvis kahdelle ihmiselle laittaa. Lipittäessäni aamukahvia, punon juonen päiväohjelmaksi, kuinka sen kuluttaisin iltaan. Aamulla tietty pakolliset hommat, kuten mehun tai hillon keitto, jos mieheni on minulle tarvikkeita poiminut. (Aina on poiminut.) Päiväkahvin jälkeen tiirailisin iltasanomista korona- plus muut päivänpolttavat uutiset. Iltasella pakenisin kalaan tai sieniä etsimään. Niille matkoilleni jättäisin päivällä kertyneet huoleni. Myöhäisillalla ruokkisin siiliperheen, keräisin kanat sisälle ja huutelisin kissat pirttiin.

Näin se suunnilleen menisi.

Krapu 36