Junamatka

Junamatka

Aseman seinänvieruspenkillä istuva nainen odottaa junaa, automaatista ostettu matkalippu määränpäähän, visusti käsivarren suojassa olevassa käsilaukussa. Hän keskittyy selaamaan kioskilta ostamaansa naistenlehteä. Lukiessaan hänelle mielenkiintoista artikkelia, naisen korviin kantautuu kuuluttajan ääni:
   — Juna Helsinkiin lähtee raiteelta kolme!

Nainen säpsähtää, sulloo kiireesti lehden laukkuunsa, ja lähtee juoksujalkaa kohti junaa, peläten sen jättävän hänet laiturille. Juuri kun hän pääsee sisälle, lippu nousee lähettäjän antaessa lähtöluvan junalle. Konnari on nähnyt naisen kiireen, ja päästää hänet vielä mukaan.

Nainen istuu tyhjälle penkille, huokaisee helpotuksesta ja moittii itseään; Uppoutua nyt tuolla tavalla lukemaan ja unohtaa ajankulun. Lopulta kaikki on kuitenkin hyvin. Hän istuu junassa, kaivaa kesken jääneen lehden laukusta, etsii mukavan asennon ja jatkaa kesken jäänyttä artikkelia.

Konduktööri tulee leimaamaan lippuja. Nainen ojentaa huolettomasti lippunsa, jonka oli varannut valmiiksi käteensä.
    — Juna ei pysähdy lippua vastaavalla asemalla. Tämä on Helsinkiin menevä juna, eikä pysähdy ennen seuraavaa kaupunkia. Nainen hermostuu huomatessaan olevansa väärässä junassa. Monien neuvottelujen jälkeen hän jää seuraavassa kaupungissa pois, ja miettii, miten päästä palaamaan kotipitäjäänsä. Aikaa seuraavan junan lähtöön on monta tuntia, eikä bussi kulje sille päivälle ollenkaan sinnepäin.

Nainen päättää mennä lähellä sijaitsevaan tavarataloon kuluttamaan aikaansa, Liikkeeseen saavuttuaan havaitsee hedelmätiskillä kotipitäjänsä hautaurakoisijan, hänet hän tuntee vain ulkonäöltä.             
  Nainen ei kuulu vakinaisiin kirkossa kävijöihin, eikä sen takia ole kovin tuttu kirkon henkilökunnan kanssa.

Hautaurakoitsija on juuri valitsemassa hedelmätiskillä omenia pussiinsa. Hätä ei lue lakia, nainen ajattelee, ja kiertää tiskin takaa urakoitsijaa vastaan niin, että he ikäänkuin kohtaisivat vahingoissa. Urakoitsija kääntyy punnitsemaan pussiin laittamiaan omenia vaa`alle, joka on eri suunnassa, mistä nainen on tulossa. Nainen hämmentyy, mutta muuttaa vikkelästi suuntaa, saadakseen kohtaamisen tuntumaan sattumalta.

Hän tervehtii iloisesti urakoitsijaa, kyselee kuulumisia, kertoen samalla runsassanaisesti kömmähdyksestään junalipun kanssa. Hautaurakoitsija kuuntelee hajamielisesti naisen vuodatusta, mutta kohteliaana miehenä lopulta ymmärtää yskän ja ehdottaa kyytiä. Oltiinhan menossa samaan suuntaan. Nainen pyytelee anteeksi puheliaisuuttaan ja samalla kiittelee kovasti miestä ehdotuksesta.

    — Enhän minä sillä, mutta kun näin vahingoissa yhteen osuttiin, ja ehdotatte, niin miksipä ei... Jouduttaahan se jonkin verran kotiin pääsyä, kun seuraava juna tulee vasta kolmen tunnin kuluttua, nainen lepertelee. Urakoitsia saa hedelmänsä punnittua, ja kassalta selvittyään, lähtevät yhtämatkaa kohti parkkipaikalla odottavaa autoa. Matkaa kotipitäjään oli kymmeniä kilometrejä, puhetta riittää molemmilla, matka taittuu rattoisasti, ja mikä parasta, molemmat sattuvat olemaan leskiä...