maanantai 9. marraskuuta 2015

Sunnuntain viettoa



 Sunnuntaita voi viettää monella tavalla. Minun osakseni lankesi lihanpalvaus. Jo aamulla vielä pimeässä tuhrustelin tulia savumökin uuniin. Hyvin syttyi.
Esilämmitin uunin polttamalla reilun pesällisen koivuhalkoja. Niiden ollessa hiilloksella laittelin palvattavat lihat mökissä oleville ritilöille ja vaihdoin poltettavan puun leppään.
Iltapäivän jo ollessa hyvällä alulla tarkistin paistotuloksen ja havaittuani lihat kypsiksi, tulet sai hiipua. Annoin lihojen vielä jonkin aikaa hautua ja sitten pääsimme maistelemaan. Hyvää oli ja poika sai viedä paistokset mennessään. Toki minäkin savustuspalkkion sain. Keittelen monet palvilihaperunat talven mittaan.

Eihän hommasta olisi mitään tullut ilman näitä ahkeria apulaisia. Käänsivät kasvimaata kevätkuntoon. Lämpimillä ilmoilla ovat vielä saaneet olla muutaman tunnin ulkona.

32 kommenttia:

  1. Hieno postaus, kiitos! heräsi kaipuu menneeseen aikaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on vanha tapa säilöä lihaa. Kiitos Sini

      Poista
  2. Ooh, voin ihan tuntea nenässäni palvatun lihan herkullisen tuoksun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahtoopa vesi kielelle herahtaa palvarillakin. Kiva kun kävit blogillani SusuPetal

      Poista
  3. Upea tuo teidän savustusmökki. Hauskaa puuhaa, ja tulos maittavaa. Nam.
    Savustettu ( kotona nimenomaan) liha ja kala ovat herkkua. Ilman mitään lisäaineita ja keinoaromeja.

    Siellä sinun onnelliset kanasi tonkivat kasvimaalla. Mikä sen mukavampaa kuin päästä ulos vapaana rapsuttelemaan ja syömään itse etsittyä ruokaa. Tuossa vasemmallako ovat ne uudet pikkuiset?
    Ulkona on mukavaa puuhastella ihmistenkin :-) Kivoja kuvia päivän piha-askareista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä mökki on ollut ja tulee olemaan aarre. Savustamme siinä kalaa ja lihaa. Enimmäkseen kuitenkin kalaa, vain näin syksyisin pojalle hirvenlihaa.

      Kanaset ovat niin mielellään vielä ulkona. Olen antanut niiden olla vapaana, kun aituus purettiin talveksi pois. Kun saan haravoitua lehdet puiden juurille, niin kanat penkovat ne heti levälleen. Lehtiä kootessani saan liikuntaa, kanat töitä ja kaikki ovat tyytyväisiä ;-DDD

      Poista
  4. Palvilihaa ei enää saa, mutta hyvää oli hirvenliha pihveinäkin( ohuen ohueksi leikattuna; ja pannulla paistettu).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyisin minäkin saan palvauspalkkiona. Ennen liha oli kotikasvatusvasikkaa, molemmat hyvää puhdasta ruokaa.

      Poista
  5. Hirveäkö palvasit? Taitaa olla omat konstinsa lihan palvauksella. Värin takia vissiin leppäpuu?
    Kyllä pyhä on mukavampi, kun on mielekästä askarta. Kanasesi ovat osaavia apulaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveähän siellä uunissa oli. Leppä antaa parhaan maun, lihasta ei tule kitkerää. Omenapuu olisi kuulemma parasta, mutta sitä ei ole metsänä, joten leppä on seuraavaksi paras.

      Poista
  6. Maistuva ja kiva postaus. Meilläkin 4 kanaa ja ulkona ovat päivät niin kauan kun lämmintä. No tänäänkin 17 astetta, taitaa tulla kesä eikä talvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, hauska kuulla, että sinullakin on kanoja. Ne ovat niin veikeitä, kun niiden kanssa puhelee ja seurustelee. Oppivaisiakin ovat mokomat.

      Poista
  7. Nyt alkoi sylki karpalot valua suupielistäni, ah mitä herkkua. :-)
    Enpä enää saa tuoreena ja lämpimänä, kuin joskus kauan sitten.

    Herkullinen postaus...enkä tarkoita noita kanoja,,antaa niiden ahkeroida,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se harvakseltaan on maukasta. Kotonani palvattiin aina ja opettelin taidon, kun sain siihen mahdollisuuden. Herkullisia kanatkin ovat, mutta niiden osalta tyydyn vain muniin ;-)

      Poista
  8. Ai, ai mitä herkkua, palvattua lihaa.
    Kanaset saavat vielä nauttia ulkoilmasta, näyttävät tykkäävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkua se onkin kun ei liikaa maistele kerralla. Suolaa täytyy käyttää sen verran, että janottaa, jos liikaa syö kerralla.
      Kanaset pyrkivät heti ulos, jos uskallan kanalan oven avata :-)

      Poista
  9. No voi jestas, kotitekoista palvilihaa, olenkohan koskaan saanut. Vaikka täällä monessa asiassa eletään vielä vanhaa aikaa ja kuivattuakin lihaa tehdään, niin palvilihasta ei ole kukaan kuullutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaisi opetella jo säilyvyydenkin takia, vaikka ei se meillä kyllä ole säilynyt ;-DD

      Poista
  10. Tuossa hommassa palvaajan täytyy tietääkin jotain ja osata hommansa. Et ole ensimmäistä kertaa paistohommissa uskon, näkeehän sen jo uunistakin. Hyvät vahdit vieressä, niin ei pääse tuli sammumaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä perusasiat täytyy tietää, ettei paistos pala, jää raa aksi, tai kuivu käppyrälle. Kerran tunnissa tarkistetaan lämpötila ja puut lisätään samalla reissulla, eipä siinä paljon muuta.

      Poista
  11. Suoloisia nuo sinun kanaset ja ahkeria kuopijoita.

    VastaaPoista
  12. Boa tarde, encantado com a sua belas fotos de domingo, as mesmas mostram qualidade e beleza.
    AG

    VastaaPoista
  13. Vesi herahtaa kielelle postaustasi lukiessa!

    VastaaPoista
  14. Kanat ovat olleet yksi minun haaveeni. Mutta törmään aina siihen, että yksin niitä on vähän vaikea pitää. On liian kiinni sitten niissä. Kiitos ihanille kommentteillesi, Aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, eläimet sitovat kotiin kiinni. Kun on kaksi, niin toinen aina tuuraa, mutta yhdessä ei pääse minnekään kauemmaksi. Ollaan kotosalla viihtyvää sakkia, niin homma toimii :)

      Poista
  15. Vesi kielellä katsoin kuvat ja luin tekstin!

    VastaaPoista
  16. onpa teil mahtavan hieno palvausmökki! tykkään kovin palvatusta lihasta kuin kalastakin. lihaa emme ole koskaan itse palvanneet, lähellä kun on palvaamo.
    kanaset ovat oivia apulaisia!

    VastaaPoista