Tarvon tiheässä kanervikossa, pehmeä suo antaa periksi jalkojeni alla. Vesi tunkeutuu saappaan kärjen päälle, päästyään vapauteen ohuen jääkeroksen alta. Hengestyn kävellessäni, etsiessäni kämppää, jonka olemassa olon olen tiennyt, sitä kuitenkaan aikaisemmin löytämättä.
Ja sitten tämä kuuran alla kyyhöttävä jäänne ilmestyy nenäni eteeni. Pienen harjanteen päällä, lumen veden ja tuulten riepottelema mökki on avannut minulle ovensa aikaan, jollon miehet asustivat erämaissa pitkät pimeät talvet. Tienasivat leipää perheilleen metsäyhtiöiden hakkuilla, vain hevonen, kirves, ja pokasaha työvälineinä.
He rakensivat mökkejä pitkien tiettömien taivalten taakse ja mikä ihailtavaa, kauneudentaju ja kodin tuntu näkyy sorvatuissa pöydänjaloissa ja oven kauniissa peileissä, jotka ovat tehty juuri tätä mökkiä varten.
Iltapuhteilla taitavimmat vuolivat tuijulampun valossa lapsilleen tuliaisia. Pieniä hevosia, lehmiä ja lampaita. Silloin eivät autot vielä hairinneet kyläraitteja
Sytytän mielikuvissani nuotion kämpän jo puhkiruostuneeseen kaminaan ja annan ajatusteni kulkea ajassa, jota meidän on enää vaikea tavoittaa. Suren tämänkin mökin tulevaisuutta, katto on romahtanut, vain pöydän kohdalla sitä on muutama lahonnut lauta suojaamassa tulevaltakin talvelta.
Ne on aivan surettavia nämä lahoavat rakennukset. Aina miettii, voisiko sitä pelastaa. Ehkä pöydän? Niin on kauniit jalat, Entä ovi? Tuollaisia oveja ei saa enää mistään!
VastaaPoistaVoi että, onko noita vielä olemassa! Isoisäni vielä ajoittain majoitti metsäyhtiön savottamiehiä. Kyllä on metsurin ammattikin muuttunut noista ajoista, enää ei urakoida kuukausitolkulla metsäkämpissä, 8 tunnin päivä ja koneet tekevät suurimman työn.
VastaaPoistaMissähän päin tuommonen mökki on, säikähin että oletko tuleen tuikannut sen.
VastaaPoistaTuossa piilotorpassa on jotenki jännittävä tunnelma. Se saa ajatukset uneksimaan ja etsimään jotain millaista täällä oikeasti oli.
VastaaPoistaAika on muuttunut niin paljon, että vain tulen loimussa hiljaa istuen voi tavoittaa tuulahduksen tuosta ajasta. Surullisen kaunis mökki. Sait vielä sopivasti kuuran koristeeksi.
VastaaPoistaTällaiset kohteet on mukavia kohdata, vaikka ovatkin jo melkoisen ränsistyneitä. Tämän mökin kohtalo on valitettavaa. Kun katto pettää, niin ei paljon toivoa enää ole. Kuitenkin nuo mökin jäänteetkin kertovat paljon vuosienkin jälkeen.
VastaaPoistaJa suurena ilon aiheena vielä tämä löytämisen riemu! Haet suolta jotain jonka tiedät siellä olevan ja vihdoinkin löydät sen. Voin todella tuntea tuon tunteen.
On todella mukavaa ja omalla tavalla rentouttavaa antaa ajatusten kulkea kauas menneeseen aikaan, aikaan jolloin ei itsekkään vielä ole ollut olemassa. Siinä on sitä ajan havinaa ... vai miten se sanotaankaan.
Näitä mökinjäänteitä olen löytänyt pojan kanssa kulkiesamme laajoilla alueilla maastoissa. Yksi olisi vielä pelastettavissa, mutta se on yksityisen maalla ja omistuksessa, eikä hän välitä. Minua harmittaa. Kuvat olen kuitenkin ottanut, saan kulkea mielikuvissani menneisyydessä :-)
PoistaSurullinen kohtalo tällä mökillä. Olisi toivonut jonkun hieman huolehtivan siitä, jolloin mökistä olisi suojaa edelleenkin metsässä kulkeville, marjastajille, metsästäjille.
VastaaPoistaNäillä seuduin on montakin mökkiä ns. metsäkämppiä, osa kunnostettu, osa voi huonommin, mutta mukavaa niissä on poiketa. Keittää kamiinan päällä kaffeet ja istahtaa pitkän pöydän ääreen ne hörppimään. Yöpyäkin niissä voi.