sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Jäitä hattuun


Varhainen puuttuminen

Näin unen, jossa putosin syvään onkaloon. Pohjalla herättyäni, tunsin vasemmassa lonkassani ilkeää kipua.
   Katsoin ylös ja näin pienen pyöreän aukon. Nousin vaivalloisesti istumaan ja sain paniikkikohtauksen. Herrajumala, miten pääsen täältä pois! Mahdotonta, näännyn tänne!
   Silmäni tottuivat hämärään ja näin edessäni seinään piirretyn oven. Nousin varovasti seisaalleni ja astuin ovea kohti. Työnsin sitä, se aukesi hitaasti.
  Tulin kirkkaasti valaistuun keittiöön, siellä hääri valkoiseen viittaan pukeutunut olento. Hän ojensi minulle kapustalla makealle tuoksuvaa keittoa. Arastelin ottaa sitä, mutta hän sanoi:
— Ota rohkeasti, voimistut, vien sinut sitten maanpäälle, ja voit kertoa kaikille, ettei mullistuksista huolimatta kokonaisuutta ole menetetty.
   Kiitin ja tunsin pelkoni hellittävän.


Krapu: Pudota, keittiö, vasen.

14 kommenttia:

  1. Toivoa antava uni, kaikista mullistuksista huolimatta, jotka tällä hetkellä raivoavat, toivoa ei saa menettää.

    (laitoin sinulle sähköpostia)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hysteriaa lietsomalla saadaan asiat näyttämään toivottomilta, mutta aina on toivoa. On ennen selvitty ja selvitään nytkin. Kaikella on uhrinsa, siitä ei päästä minnekään.

      Poista
  2. Toivotaan, että valkotakkinen kokki on oikeassa ja että kaikki kääntyy vielä hyväksi.

    VastaaPoista
  3. Kuulosti joltain tiedemieheltä, mitä lie tarjosi se valkopukuinen.

    VastaaPoista
  4. Ei toivoa, eikä malttia kannata koskaan jättää laskuista pois.

    VastaaPoista
  5. Toivon keittoa nyt tarvitaan.
    Paniikki tai ahdistuminen ei auta ketään...varsinkaan yksilöä itseään.

    VastaaPoista
  6. Totta Blogitse. Jäitä hattuun, kyllä tästä selvitään.

    VastaaPoista
  7. Mahtoikohan olla itse lääkäri ja antoi sulle vastalääkettä juuri tähän koronaan, joka nyt jyllää...Sitähän me kaikki toivomme, että keksittäisiin jokin lääkekeitto, joka parantaa tämänkin!
    Toivoa on aina ja pitääkin olla!

    VastaaPoista