maanantai 3. helmikuuta 2020

Muisto

Lapsina samoilimme muutaman poikakurikan kanssa usein lähimetsissä. Se oli meille paikka, jonne ei muita päästetty ilman keppisodankäyntiä.
    Ilari huomasi oravan nakertamassa käpyä männyn latvassa. Eikös joku keksinyt, että soditaan se alas ja tapetaan. Niin alkoi oravajahti.
   Suuren intohimon valtaamina raukkaa häädettiin jokaisesta puusta, puistelemalla runkoja alhaalta käsin. Viimein sen voimat ehtyivät ja se putosi maahan. Orava jäi paikalleen kuin armoa anoen, mutta yksi pojista löi sitä kepillä, niin että se kuoli.
   Kun pojat lähtivät, otin oravan syliini, katsoin sen kirkkaita nappisilmiä ja itkin. Intohimon jännitys tappamiseen muuttui kertaheitolla suojelunhaluksi.
   Kaukainen muisto viattoman luontokappaleen kiusaamisesta ja tappamisesta ei hevin mielestä pakene. 


 Intohimo, syli, muisto

6 kommenttia:

  1. Voi raukka oravaa! Olihan se ajattelemattomasti tehty, en ihmettele, että kirjoittaja sai pahan mielen ja ikävän muiston,Miten porukka saikin sen niin väsyksiin, että putosi puusta?
    Minua vaivaa, kun lapsena heinäpellolta löytyi hiirulaisen pesästä paljon poikasia. Porukalla otettiin poikaset ja annettiin kotona kissalle. Ei mitään järkeä siinäkään, peltohiiret kuuluvat pellolle ja kissa saalistakoon itse ruokansa.

    VastaaPoista
  2. Ei kukaan jaksa enempäänsä, kun lauma tekee tosissaan töitä. Näin jälkikäteen ajateltuna tolkuton homma, mutta lapsi ei osaa ajatella aina seurauksia. Hyvä kuitenkin, että oppi meni perille ja huomasi tehneensä jotain, mikä olisi saanut jäädä tekemättä. Lohduttavaa, ettei ole oltu ainoita. ;-D

    VastaaPoista
  3. Voihan surku, lapsena järki on toisinaan kyllä niin kadoksissa. Uskon, että tuo muisto kulkee mukana läpi elämän.

    Kravun linkittämisestä: jostain syystä sinulla ei ole sellaista otsikkoa näissä julkaisuissasi, jota klikkaamalla saisi suoran linkin kyseiseen kirjoitukseen eli ei pelkästään blogin osoitetta. Onko tässä käyttämässäsi sivupohjassa sellaista otsikkomahdollisuutta? Muistelen, että osallistuessai Teemataiteeseen julkaisuillasi oli klikattava otsikko.

    Olen nyt linkittänyt krapusi osallistujalistaan kommenttiosion kautta, käy se niinkin.

    VastaaPoista
  4. Voi itku miten oravan kävi. Onneksi otit opiksesi!

    VastaaPoista
  5. Lapset tekee joskus aivan tyhmiä ja julmia juttuja. Jos aikuinen näkee, pitäisi puuttua. Ehkä pojat tappoivat variksia yhdessä saaressa, en ole varma, mutta me tyttöjen kanssa pidettiin niille hautajaisia.

    VastaaPoista
  6. Lasten leikit on joskus julmia ja porukassa sitä innostutaan. Mutta kuitenkin se on vaan elämää vaikkakin aikas julmaa... Mutta elämä on.

    Hyvin kirjoitettu tarina.

    VastaaPoista