Rauhallista Joulua Ainalta ja Hiltalta

Hiltakin lähetti hyvänjoulun toivotukset, vaikka onkin pysytellyt visusti näkymättömissä. On sitä mieltä, että Ainan kiireiden takia hänkin joutuu paitsioon, ja tietty kärsii siitä. Voi asiassa olla perääkin, mutta eihän sitä tarvitse Hiltalle myöntää ;-)

Kanalan kuulumisia

Kanalassa tapahtuu aina pieniä muutoksia. Kun aikoinaan viisi vuotta sitten laitoin kanoja, olin aika vihreä ja tietämätäön monista seikoista. Luulin, että kun otan kanoja, samat kanat ovat minulla niin kauan, kuin niitä pidän. Näin ei kutenkaan käynyt. Kanalauma on erinäisistä syistä vaihtunut alkuperäisistä kokonaan. Vielä on joitakin jäljellä, jotka otin samalle vuodelle. Yhtäkään niistä en ole pois antanut, mutta sairastumiset ovat muutamia vieneet mennessään ja kukkoja on ollut pakko laittaa  jokunen kappale paremmille metsästysmaille. Tällä hetkellä minulla on yhdeksän kanaa ja kaksi kukkoa

Hän on Hiili. Hiilen äiti on puhtaan valkoinen sulkajalka ja isä kiuruvetinen mustankirjava kukko. Hiili on noin kolmen kuukauden ikäinen nuorineiti. Ihana lärpättäjä äänenmurroksineen.

Roope on Hiilen veli saman emon hautoma kukkopoika. Roope on kiltti kukon alku. Väritykseltään hyvin kanamainen. Katsotaan, kuinka höyhenistö lopulta kehittyy.

Santeri on dementoituneen kanaemon hautoma. Sanomme Suklaata dementoituneeksi, koska hän ei ole muninut moneen vuoteen, mutta on hyväkuntoinen kana. Sitten yhtä-äkkiä yllättää ja alkaa hautoa. Kolmesta munasta yksi syttyi ja Santeri sai mahdollisuutensa näyttää kukkoutensa. Jos kukot ovat luonteeltaan sopeutuvia, niin mnolemmat mahtuvat kanalaamme.

Tässä muuta katrasta muutama kappale. Sopuisaa sakkia kaikki.

Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa, sanoo vanha sananlasku. Eikä se tee poikkeusta kanalassakaan. Pääsin todistamaan ensimmäisiä aikuistumisharjoituksia. Vähän vaapperaa vielä, mutta onhan panijakin vielä pantavaa pienempi ;-D Iloista joulun odotusta :)