Voisin estellä...

 Mamma kiertää pihaa ja ihastelee kukkaloistoaan. En malttanut pysyä sivussa, joten lähdetäänpä kierrokselle. Seison tanakasti mamman sormella, vaikka se ei teille näy.

 Olga-päärynä lopettelee jo kukintaansa, mutta vielä mauriainen pääsee viimeiselle mesiherkulle.

 Ailakki on kauneimmillaan. Sitä mamma ihastelee ja sanoo tykkäävänsä siitä kovasti.

 Kukkakärpänen kiikkuu mahonian kukinnoissa ja on riemuissaan kun saa hallita koko pensasta. Muita ei näy mailla halmeilla.

 Pirjan kukinto on parhaimmillaan, syksyllä päästään maistamaan satoa. Antaakohan mamma minulle omenaa. Ainakin äiskä sanoo tykkäävänsä ompusta. Kyllä varmasti minäkin...

 Kukkakärpänen sai masunsa täyteen ja pyyhiskelee tyytyväisenä huuliaan. Mamman mies on pahalla tuulella, kun mettiset eivät koske sen kukkatarhaan. Kuulema ajavat nokkapystyssä kylälle ja hän on pölytystä varten ne hommannut :-o

Leskenlehti on kevätkukintansa tehnyt ja nyt vain siemenet tuulen mukaan. Kaunis sekin on, vaikka mamma ei luule tarttevansa uusia leskenlehtilapsia pihallensa. Olisi monta muuta vielä näytettävää, mutta sitten joskus lisää...

Jo kaksi viikkoa

 Nyt me olemme jo kaksi viikkoa vanhoja. Kirjan täti sanoo, että me aletaan nousta maasta vaikkapa matalalle orrelle noin kuukauden vanhoina. Kuten näette me ollaan jo näin korkealla amerikanheiden oksilla, eikä meitä sinne tarvinnut kenenkään nostaa. Eilen menimme äidin kanssa oikealle orrellekin aivan itse, mutta mammalla ei ollut kameraa, sillä olisimme saaneet todisteen osaamisestamme. Meistä tämä on huisin hauskaa, oksat keinuttavat mukavasti...

 ja näin siinä sitten lopulta käy. Joku voisi luulla, että olemme saaneet lämpöhalvauksen, mutta emme ole. On vain päiväsukimisen aika ja samalla pienet nokoset tekevät hyvää.Viides meni äidin helmoihin, se halusi siiven alle.

Eikö meillä olekin jo aikas hienot puvut? Lennämme jo pienen matkan ja pyrstö on selvästi näkyvissä. Mamma ei kyllä vielä tiedä olemmeko tyttöjä vai poikia. On se vähän epäselvää vielä meille itsellemmekin. Sitäkin tässä pohditaan, puhutaanko siskon vai veljen kanssa.

Synttärit

 Me ollaan jo yksi viikko ja yksi päivä vanhoja. Me osataan kaikenlaisia asioita, äiti on ne meille opettanut. Osaamme kaivaa itse matojakin ja kylpeä kans. Eikö me ollakin kauniita?

 Eilen me päästiin eka kerran melkein ulos. Muuten me saataisiin olla aivan ulkokna ulkona, mutta mamma luulee, että kissat pitävät meidän mausta, eikä silti uskalla päästää vielä aivan vapaaksi. Kasvihuoneessa saamme olla, kun siellä ei vielä ole tomaatit kasvamassa. ja mamma laittoi verkot oviin. Olemme täällä äidin kanssa turvassa. Äiti opettaa meille monenlaisia tärkeitä asioita ja mamma toi meille hienoja kasvavia heinäturppaita. Ne ovat sitten jänskiä, aivan kuin aarteen etsintää.

Äiti ei jaksa telmiä koko ajan, vaikka meillä olisi virtaa kovasti. Nytkin se katsoo jonnekin , eikä ole meitä huomaavinaan. Mutta jos joku meistä sanoo piip, niin heti se on ottamassa selvää, onko kaikki kunnossa. Se  on paras äiti meille.
Kivaa helluntaita meiltä teille :-)

Hän teki sen!

 Illalla kaikki oli hiljaista, mutta aamulla Mustikan alta kurkisti pieni keltainen pää. Olin räjähtää riemusta..

 Sitten siiven uumenista nousi vielä toinen.

Vähän ajan kuluttua ilmestyi vielä kolmas. Sitten Mustikka päätti, että nyt riittää kuvaaminen. Se komensi tipuset takaisin masun alle, mutta minä tiesin siellä vielä piileksivän kaksi muuta ja yhden munankin tiesin siellä vielä olevan.
Näillä kuvilla ja onnesta ymmyrkäisenä toivon jokaiselle ÄIDILLE parasta äitienpäivää :-)