tiistai 5. helmikuuta 2013

Poikasesta kanaksi

Kuulee usein sanottavan, että kana on tyhmä, eikä osaa muuta kuin munia, syödä ja ulostaa. Se on mielestäni sellaisten ihmisten päätelmä, jotka eivät käy kuin häkkikanalassa, jossa kanalla ei ole mitään mahdollisuutta toimia sen luontaisella tavalla. Tai eivät ole koskaan kanaa edes nähneet elävänä.
Kanastahan on tehty elävä kone, niin kuin on tehty kaikista tuotantoeläimistä. Niiltä on riistetty luontaiset tavat ja mahdollisuus toimia niille ominaisella tavalla. Liiallinen ahtaus ja ajattelemattomuus niiden tarpeista hermostuttaa eläintä, niin kuin se hermostuttaa ihmistäkin.

Kana, joka saa elää suhteellisessa väljyydessä, sillä on mahdollisuus kuopsuttaa pehkuja, kiivetä orrelle lepäämään. Pesäpaikka on järjestetty munintaa varten ja luonnollista ruokaa tarjolla. Jyviä, kiviä, vettä ruohoa, lehtiä, heinää jne. Kana voi hyvin ja on onnellinen.

Menin aamulla viemään kanoille joka aamuisen ensi ruoan. Silputtua kiinankaalia ja siihen sekoitettua juustoraastetta. Näin kanojen tuorevihreä ja eläinvalkuainen tulee heti aamusella, ja sen muistaa antaa jokaisena päivänä.
Havaitsin aamulla heti kanalan oven avattuani, että nyt on erilainen aamu. Kanojen normaalista poikkeava käytös ja ääntely olivat erilaista, mihin olin tottunut. Jaoin ruoan, mutta siihen ei tartuttu niin hanakasti kuin normaalisti.

Yksi kananuorikoista, joita minulla on nyt kolme kappaletta, oli hyvin hermostunut ja liikehti kotkottaen paikasta toiseen. Kukko seuraili kanaa ja puhui sille rauhoittavasti koko ajan. Kana meni pesään ja kukko meni kaveriksi. Pesästä kuului kukon huolestunut, mutta lempeä kukerrus ja kana vastasi siihen kot kot. Kaikki kanat lopettivat syömästä ja menivät pesän ympärille. Jokainen oli hipihiljaa ja kaikki kuuntelivat kukon ja kanan keskustelua pesässä.
Seisoin hiljaa ja kuuntelin, odotin varmasti yhtä jännittyneenä, kuin muutkin, mitä tulisi tapahtumaan.
Tilanne meni kuitenkin ohi ja kana ja kukko tulivat pesästä pois. Kaikki menivät jatkamaan keskenjäänyttä aamiaistaan.
Jätin kanat ruokailemaan ja tulin sisälle laittamaan perheelle aamupalaa.

Asia kuitenkin vaivasi minua siinä määrin, että sanoin miehelleni: Nyt taitaa yhdestä nuorikosta tulla aikuinen, meno oli vähän sen kaltaista. Muutaman tunnin kuluttua kävin viemässä hiekkatäydennystä kanojen kylpyosastolle ja mitä näinkään. Pesässä oli pieni, uusi -vähän yhdeltä laidalta veritahran merkkaama muna! Sen tunteen, minkä koin siinä seisoessani, pieni tuhruinen muna kädessäni, oli sanoinkuvaamaton. Ailahdus hellyyttä ja kiitosta maailman luonnollisemman tapahtuman johdosta, sai minut melkein kyynelehtimään nuoren kanan onnistuneesta aikuistumisprosessista.

12 kommenttia:

  1. Kyllä oli liikuttava tarina kanaperheestä ja nuorikon aikuistumisesta. Kukon ja kanan kahdenkeskinen keskustelutuokio on ihan ihme. Ensimmäinen muna on kanan esikoinen. Kyllä kaikilla kanoilla ja muillakin eläimillä pitäisi olla kunnollinen elämä jossa on ilon hetkiä eikä ahdistusta. Niin hieno tarina että en ole pitään aikaan lukenut, kiitos! Kyllä maalla kotieläinten kanssa eläminen on sitä oikeaa elämää.

    VastaaPoista
  2. Se ensimäinen pikkuruinen muna on aina niin suuren ilon ja hämmästyksen aihe. Kun meillä oli kanala ja siellä noinm 300 kotkottajaa, odotin aina yhtä suurella ilolla ensimäisiä munia kun uudet nuorikot lähestyivät sitä tarkeää hetkeä. En halunnut kiirehtää niiden munimisen alkua vaan halusin niiden olevan isoja ja valmiita kun se hetki koitti.
    Sitten tuli tuo häkki villitys meidänkin kylään ja isäntä laski kuinka paljon saadaan sopimaan kanoja kun laitetaan häkkiin ne. Minä jääräpää sitten ilmoitin, että sinä päivänä kun meillä on kanat häkissä en sinne kanalaan jalallanikaan astu, niin sai kanat olla lattiakanoina loppuunastOtan osaa iloosi siitä munavauvasta! Kaikkea hyvää laumaasi

    VastaaPoista
  3. Ihan sitä itsekin herkistyi tuon liikuttavan, ihanan tarinan luettuani.
    Vaikka en kanoista paljoa ymmärräkään, niin sen ymmärrän, että sinun kanalasi tuottaa onnellisten kanojen munia.
    Onnea vaan iloisen tapahtuman johdosta!

    VastaaPoista
  4. Täällä lukijakin liikuttuu ja iloitsee ensimmäisestä munastasi. Olipa hienoa, että näit tämän tärkeän hetken, neuvot ja huolenpidon. Jos tonttimme olisi hiukankin suurempi, muutama kana muuttaisi meillekin, niin innoissani seuraan aina näitä kanapäivityksiä. Tämä oli hienoa luettavaa, kiitos että kerroit meille :-)

    VastaaPoista
  5. Miten hellyttävästi kerrottu! Yhteisön tukea ja turvaa elämän tärkeinä hetkinä, siinä oppia jaossa ihmisillekin.

    VastaaPoista
  6. Mukava on lukea sydämellistä, kanoja hellivää tekstiäsi.
    Jos olisin kana, tahtoisin oitis kanalaasi.:)

    Jännittävää seurantaa on ollut.
    Onnea muninnalle jatkossakin.

    VastaaPoista
  7. Onpas kanaperheelle syntynyt esikoinen, kohta niitä tulee lisää.

    VastaaPoista
  8. Se on niitä äityiden iloja, että näkee kun nuorikosta kasvaa aikuinen :)

    VastaaPoista
  9. voi kuinka totta tuo onkaan mitä kirjoitit Aina. Mieltäliikuttava tarina siitä, miten ihminen alkaa ymmärtämään eläintensä käyttäytymistä ja kommunikointia niitä hoitaessaan. saatte olla ylpeitä molemmat, sinä hoitaessasi kanasiasi huolella ja rakkaudella ja kanalan nuorikko ensimmäisestä munastaan.
    ps niin onnellinen olin itsekkin ensimmäisestä ankanmunasta, että kiikutin sen isännänkin ihmeteltäväksi makuuhuoneeseen;)

    VastaaPoista
  10. Kiitos Aina!
    Niin liikuttava ja tosi tarina kuljetti minut vaivattomasti lapsuuteen jolloin eläimiä kohdeltiin rakkaudella. Muistan miten kiintyneitä vanhempani olivat hoitamiinsa eläimiin.
    Kertomasi kertoo sinusta yhtä paljon kuin kanasistakin.

    VastaaPoista
  11. voi kiitos multakin näin ihanasta ja hellyyttävästä kertomuksestasi!
    Ihan tku multakin tuli, kun tämän luin!
    En yhtään ihmettele, että sinä liikutut, kun saat hoitaa näitä kanojasi ja olet sen kaiken keskellä, sitä herkkyyttä ja iloa!
    Onnea, sulla on siellä taas yksi aikuinen lisää ja yksi aivan uusi muna!

    VastaaPoista