Syksy on tosi asia. Kanaset ovat saaneet nauttia pitkän ja lämpimän kesän vapaana isohkolla tontillamme. Nyt on kuitenkin jäähyväisten aika ja klaanin on siirryttävä sisätiloihin. Arka, Sankari ja Musstikka varmasti muistavat edellisen talven. Etualalla oleva Vieno on kevään ensimmäisestä poikuudesta ja Linda pieni kananen on kesän poikanen. Näillä ei vielä ole kokemusta jatkuvasta sisällä asumisesta.
Pikun pojat ovat komeita ja välillä meno on kiihkeää, kun kukot otattavat yhteen. Ei kuitenkaan verissäpäin, noin leikinpäältä vain.
Katsokaa, minä syöksyn!
Minä olen vahvin ja komein, tämä herra tahtoo sanoa ja näyttääkin sen välillä. Yksi Mustikan pojista.
Minä taasen en väreillä komeile, mutta lempeämpää kukkoa on vaikea hakea. Lutunen poika.
Jos kauneutta ja ryhtiä ihailette, katsokaa minua!
Olipa miten oli, mutta kyllä peruna nostetaan joukkovoimin. Syystyöt ovat jokaiselle kuuluva homma.
Ai tätäkö tämä nyt on? Istutaan ja odotetaan pesävuoroa, syödään, nypöstellään höyheniä ja ollaan vain?
Impi kysyy äidiltään, miksi me ei päästä ulos?

Kysypä muuta tyttöseni. Emäntä selittää jotain räntäsateesta ja kylmästä. Kylmän tästä tekee ajatuskin pitkästä pimeästä talvesta. Mutta Impi pieni, kun sinusta on tullut iso kana ja aurinko paistaa ikkunasta, niin silloin on tullut kevät ja pääsemme taasen pihalle. Kestetään talvi kuin kanat!