Ratkaisu

  Aina! Alahan tulla sieltä, nyt on tosi kysymyksessä. Ei auta enää uinua siinä uskossa, että olet turvassa, vaikka asutkin Uudenmaan pohjoispuolella. Minä ainakin otan jalat alleni ja muutan Lapin turistikeskukseen. Siellä on kuulema terveellistä olla karanteenissa. Kun kaikki menevät lomamökkeihin ja hiihtävät hikihatussa aamusta iltaan, niin ei varmasti korona pysy perässä. Illalla voi sitten rauhoittua ja kerääntyä huoahtamaan nuotion äärelle. Ottaa vähän kielenkostuketta, seurustella ja paistaa makkaraa. Kun olemme yli setsenkymppisiä ja tarpeettomia, meitä ei kukaan kaipaa. Kerrankin saamme olla villejä ja vapaita, erillämme valtaväestöstä

No Aina takkia päälle, tilasin jo taksin asemalle, siitä mennään bussilla.

Voi Hilta sinua taulapäätä!!!

Kalassa

Kalassa

Jäällä istuessani muistin tapahtuman, joka vetää vieläkin suuta hymyyn.
   Vanha mies istui hartiat kyyryssä avannon reunalla. Hänellä oli vain ohut puikko kädessään, josta lähti siima kohti jäähän porattua reikää. Mies istui hievahtamatta, mutta ohi kulkiessani huomasin hänen tavan takaa sylkäisevän sulaan avantoon. Aikani seurattuani miehen puuhia, en malttanut olla kysymättä hänen oudosta kalastustavastaan.
Mies nosti hitaasti katseensa tuijottamastaan reiästä, nykäisi kerran puikkoa ylös, antoi siiman valua hitaasti suoraksi, sylkäisi jälleen avantoon, katsoi minua kuin pahantekijää ja vastasi:
— Tämä on henkilökohtainen tapa, jokaisella on omansa.
Käänsi katseensa hiukan värähtävään siimaan ja lappoi sen jäälle.    Katohan perhanaa, norssihan sieltä nousi
Hymyilimme molemmat.

Krapu: Puikko, sylkäistä, henkilökohtainen

Jäitä hattuun

Varhainen puuttuminen

Näin unen, jossa putosin syvään onkaloon. Pohjalla herättyäni, tunsin vasemmassa lonkassani ilkeää kipua.
   Katsoin ylös ja näin pienen pyöreän aukon. Nousin vaivalloisesti istumaan ja sain paniikkikohtauksen. Herrajumala, miten pääsen täältä pois! Mahdotonta, näännyn tänne!
   Silmäni tottuivat hämärään ja näin edessäni seinään piirretyn oven. Nousin varovasti seisaalleni ja astuin ovea kohti. Työnsin sitä, se aukesi hitaasti.
  Tulin kirkkaasti valaistuun keittiöön, siellä hääri valkoiseen viittaan pukeutunut olento. Hän ojensi minulle kapustalla makealle tuoksuvaa keittoa. Arastelin ottaa sitä, mutta hän sanoi:
— Ota rohkeasti, voimistut, vien sinut sitten maanpäälle, ja voit kertoa kaikille, ettei mullistuksista huolimatta kokonaisuutta ole menetetty.
   Kiitin ja tunsin pelkoni hellittävän.

Krapu: Pudota, keittiö, vasen.

Kyllä lapsi tietää

                                                  Diaknooseja

Kumarainen mies istuu terveyskeskuksen odotusaulassa. Hänen vasen kätensä nykii tahdon sitä hallitsematta. Se näyttää kiinnostavan pientä tyttöä, joka nojaa parin tuolin päässä istuvan äitinsä polvienvälissä, kaivaa etusormellaan kielensä alustaa, niin että ohut sylkinauha tipahtaa huomaamatta mekon rinnuksille.
   Mies aistii tytön tuijotuksen ja sanoo:
     — Näin käy sinullekin, kun saat ikää tarpeeksi.         
     — Ei käy, koska minusta ei tule ikävä.  
     — Mikä sinusta sitten tulee?                
     — Vainaja, niin kuin mummostakin.     
   — Meistä kaikista tulee vainajia, mutta ensin me ollaan lapsia, nuoria, ikäihmisiä ja sitten vanhoja.            
     — Ei tule! Äiti sanoi, että mummosta on tullut lapsi. Mummo oli ensin lapsi ja sitten vainaja.
     — Ai jaa, että sellainen diagnoosi.

Krau: Ikä, vanha, vainaja