Ihme kun Aina antaa minullekin pitkästä aikaa palstatilaa.
Ei hänellä
hätää ole,
mutta elää jo joulutohinoissa.
Hermoilee, kuinka järjestää mahdollisimman
yksinkertainen juhla,
ilman liikoja hössötyksiä.
Siinä hän on onnistunut monina
jouluina ilman koronaakin.
Leipasee vähän pullaa ja tarjoaa
lähisuvulle joulupäivällisen joka toinen joulu, entäs nyt?
Kokoontua ei saisi, kauppojen ruuhkaan ei saisi mennä, sukulaisia ei
saisi tavata, kotona vain nyhjöttää.
Annoin Ainalle vihjeen:
— Mene metsätuvallesi, ihaile tähtitaivasta ellei sada, jos sataa,
laske pisaroita, kerro suvulle, että olet ulkoistettu, anna hermon
levätä, ja huomaat, joulu meni, mutta korona pysyi.
— Ei noin voi
tehdä.
— Miksi ei, minä ainakin teen, maski kasvoilla tietenkin.
Krapu 50: korona, elää, joulu
