Anna, Kaisa ja Reetta
Anna, Kaisa ja Reetta olivat pitkäaikaisia kavereita
keskenään. Vaikka he olivat erilaisia luonteiltaan ja kovin erilaiset
lähtökohdat elämälleen saaneet, niin jostakin syystä he olivat punoutuneet
ystäviksi keskenään. Usein viinilasit seuranaan paransivat maailmaa ja
suunnittelivat matkoja, joita silloin tällöin myös toteuttivat.
Seuraavan matkansa he suunnittelivat Ranskaan, vuokraisivat sieltä talon, jossa aikoivat viipyä kaksi viikkoa. He halusivat ranskan kauniille maaseudulle. Sitä oli Annan sisar suositellut. Paikka sijaitsi noin sataviisikymmentä kilometriä Pariisista länteen.
Matka meni hyvin ja iltamyöhäisellä perille päästyään, kaverukset olivat lopen uupuneita, laittautuivat nukkumaan ja odottamaan ensimmäistä lomapäiväänsä.
Seuraavan matkansa he suunnittelivat Ranskaan, vuokraisivat sieltä talon, jossa aikoivat viipyä kaksi viikkoa. He halusivat ranskan kauniille maaseudulle. Sitä oli Annan sisar suositellut. Paikka sijaitsi noin sataviisikymmentä kilometriä Pariisista länteen.
Matka meni hyvin ja iltamyöhäisellä perille päästyään, kaverukset olivat lopen uupuneita, laittautuivat nukkumaan ja odottamaan ensimmäistä lomapäiväänsä.
Lauantai valkeni
aurinkoisena, aamu oli jo pitkällä, kun naiset kömpivät kahville, jonka Anna oli
valmiiksi laittanut. He istuivat unisina pöydän ympärillä, Anna valitteli
päänsärkyä ja Kaisa tapansa mukaan yritti lohduttaa, tarjoten aspiriinia
kiusalliseen vaivaan. Reetta oli hiljaa, hörppi vain mustaa kahviaan ja odotti,
mitä toiset suunnittelivat päivän ohjelmaksi. Ideointi ja väläykset tulivat yleensä
Annalta. Niin tapahtui myös tänä aamuna. Aspiriinin ja kupillisen kahvia
saaneena Anna virkistyi niin paljon, että loihe lausumaan.
— Mitä mieltä olette, jos lähdetään kaupunkiin
shoppailemaan, tuodaan samalla ruoat sunnuntaita varten? Kaisalle asia sopi oikeinkin hyvin, eikä
Reetankaan mielestä ehdotus huono ollut.
— Mennään kävellen ja kun jokaisella on kuitenkin
kantamuksia takaisin tullessa, niin tullaan bussilla pois. Menomatkalla saamme
liikuntaa ja happea keuhkojen täydeltä. Seitsemän kilometrin matka ei ole
konstikaan kävellä näin reippailta naisilta, Anna julisti.
Päivä on kuuma jo aamusta, joten vaatetus saa olla kevyt. Avokkailla pärjää hyvin, hän jatkoi.
Anna oli vähän pyöreähkö muodoiltaan ja rakasti olla nätti. Hän oli sitä mieltä, että laittaisi varpailta auki olevat ja muutaman sentin koroilla varustetut kengät. Kaisa epäili Annan valintaa, mutta Anna puolusti valintaansa:
Päivä on kuuma jo aamusta, joten vaatetus saa olla kevyt. Avokkailla pärjää hyvin, hän jatkoi.
Anna oli vähän pyöreähkö muodoiltaan ja rakasti olla nätti. Hän oli sitä mieltä, että laittaisi varpailta auki olevat ja muutaman sentin koroilla varustetut kengät. Kaisa epäili Annan valintaa, mutta Anna puolusti valintaansa:
— Eihän seitsemän kilometriä ole matka eikä mikään kävellä,
kun bussilla pääsee pois. Kaisa ja Reetta laittoivat varalta tanakammat
jalkineet.
Aamupalan syötyään ja hienoksi tälläydyttyään kolmikko lähti askeltamaan kohti kaupunkia. Iloisen puheensorinan saattelemana he kävelivät reipasta tahtia hyvin tasoitettua hiekkatietä kohti määränpäätään. Matkan varrella luikerteli matala kirkasvetinen puro, jonka kohdalla naiset lepäsivät hetken ja ottivat mukaansa varattua vettä kurkun kostukkeeksi. Nummimainen maasto polveili loivine mäkineen, muodostaen jatkuvia ylä- ja alamäkiä. Se antoi kovan haasteen tottumattomille kulkijoille, varsinkin avokkailla liikkeellä olevalle Annalle.
Aamupalan syötyään ja hienoksi tälläydyttyään kolmikko lähti askeltamaan kohti kaupunkia. Iloisen puheensorinan saattelemana he kävelivät reipasta tahtia hyvin tasoitettua hiekkatietä kohti määränpäätään. Matkan varrella luikerteli matala kirkasvetinen puro, jonka kohdalla naiset lepäsivät hetken ja ottivat mukaansa varattua vettä kurkun kostukkeeksi. Nummimainen maasto polveili loivine mäkineen, muodostaen jatkuvia ylä- ja alamäkiä. Se antoi kovan haasteen tottumattomille kulkijoille, varsinkin avokkailla liikkeellä olevalle Annalle.
Jo puolenvälin
jälkeen Annalla alkoi olla pieniä ongelmia kenkiensä kanssa. Ne painoivat
varpaiden syrjiä, hiersivät kantapäitä ja niillä oli vaikea kävellä.
Sinnikkäästi hän kuitenkin jatkoi todeten, ettei kaupunkiin ole enää pitkälti,
eikä tulomatkasta tarvitse huolehtia.
Lopulta perille
kuitenkin päästiin, käytiin kaupoissa ja ostettiin ruokaa ja muita
taloustarvikkeita. Bussin piti lähteä kello kolme iltapäivällä ja naiset olivat
ajoissa pysäkillä kasseineen odottamassa kotiin pääsyä. Bussi ei kuitenkaan
tullut, vaikka kello oli jo reilusti yli kolmen. Lauantaiaikataulun mukaan
bussi ei kulkenut naisten talon ohi menevää reittiä. Siitä naiset eivät olleet
tietoisia. Kun heille asia selvisi, siinä aikansa mietittiin mitä tehdä. Anna
ei voinut kävellä, sillä kengät hankasivat varpaita. Kaisa oli vähän
huonojalkainen jo ikänsäkin puolesta. Reetta olisi jaksanut. Hänellä oli hyvät
kengät, terveet jalat ja kuntoakin enemmän kuin kanssakulkijoilla ja
nuorempikin hän oli.
Aikansa mietittyään tukalaa tilannetta, he päättivät ajaa
taksilla kotiin. Taksit olivat kaikki menossa, eikä niitä ollut yhtään
kappaletta saatavilla muutamaan tuntiin. Taksineiti kertoi kuljetusruuhkan
olevan aina lauantaisin pitkä. Taksi olisi pitänyt tilata tunteja ennen aiottua
matkaa. Se oli karua kertomaa naisille. He eivät olleet kotimaassaan tottuneet
siihen, etteivät bussit kulje, eivätkä taksit riitä kaikille heti tilauksen
jälkeen.
Siinä sitä
istuttiin puisella penkillä ja mietittiin, mikä neuvoksi. Nälkä alkoi jo
vaivata; olihan aamiaisesta monta tuntia ja raskas patikkamatka takana.
Ruokailemassa he päättivät kuitenkin käydä, ennen uutta ponnistusta kävellä
takaisin asunnolle. He menivät läheiseen baariin ruokailemaan ja tapasivat
siellä kaksi tuttua nuorta miestä. Hekin odottivat taksia ja sanoivat
pääsevänsä muutaman tunnin kuluttua asunnolleen. Kaisa rohkaisi mielensä ja
kysyi miehiltä.
— Tuotteko osan tavaroistamme autossa? Me emme jaksa kaikkea
kantaa, jos kävelemme matkan kotiin. Pojat lupasivat, jos tavaroilla ei ole
kiire. Naiset valitsivat tärkeimmät ostoksista mukaansa ja miesten huoleksi jäi
toimittaa loput heidän asunnolleen.
Ruokailun loputtua
kolmikkoa odotti pitkä ja rasittava kotimatka. Kassit painoivat ja Annan kengät
olivat parhaat päivänsä nähneet, jaloista puhumattakaan. Välillä istuttiin,
levättiin ja hierottiin Annan jalkoja, joihin oli tullut pahoja hiertymiä ja
rakkoja. Matkaa jatkettiin kuitenkin urhoollisesti kilometri kerrallaan.
Loppumatkasta Anna nakkasi kengät kokonaan pois ja yritti kävellä avojaloin,
mutta sekään ei sorapintaiseen tiehen tottumattomilla jalkapohjilla onnistunut.
Vaikka tie oli tasainen, oli siinä pientä kiveä hiekan seassa, mikä ärsytti
ohutnahkaisia jalkapohjia.
Vihdoin matka
kuitenkin loppui ja naiset olivat läpi väsyneitä, nälkäisiä ja kipeitä
äkkinäisestä kävelystä kuumalla ilmalla. Kaisa laittoi ruokaa ja Reetta
virvoitteli Annan rakkojen koristamia jalkoja pyyhkeillä, joita kostutti
vodkalla. Ainetta oli onneksi kaapissa. Taisi siinä tulla väsymystä voideltua
sisältäkin.
Muutaman tunnin
kuluttua ovelta kuului napakka koputus. Oven takana seisoivat päivällä kohdatut
miehet. Iloisesti hymyillen pojat ojensivat ostoskassit Reetalle. Kyselivät
siinä samalla, kuinka patikkamatka oli onnistunut? Anna näytti rakkuloilla
olevia jalkojaan ja väänsi naamansa teennäiseen irvistykseen. Pojat saivat palkkana
avustaan yksityiskohtaisen selostuksen paluumatkasta pullakahvilla höystettynä.
Matkamuistokirja sai merkinnän: Kauhea päivä.
No, toivottavasti se loppuloma meni vähän rattosammin.
VastaaPoistaPikku kommelluksia pitkin matkaa, mutta loppu hyvin :)
PoistaIlahduin kovasti nähdessäni Sinut pitkästä aikaa ja upposin heti lukemaan elämänmakusia tarinoitasi, ohessa kyllä mietin salaa, mitä mahtaa kuulua kanoille ja hurmaavalle pikku Nyytille, josta on havaintoja parin vuoden takaa? Mukavaa joulunalusaikaa Teille kaikille.
VastaaPoistaJännää, kun vielä muistat minut ja etenkin kanat ja Nyytin. On ollut blogiväsymystä ja kaikenkarvaisia puuhasteluita.
PoistaAjattelin, että jotain olis kiva laittaa, sitten keksin: Jos joku viitsii lukea juttujani, niin laitan silloin tällöin niitä tänne.
Kivaa joulunodotusta myös sinulle. Laitoin tuonne Nyytin ja kanoja. Hengissä ovat ja hyvin voivat.
Näin tapahtumarikkaan ulkomaan reissun kyllä muistaa. Ehkä senkin, eteti lähde kilometrien kävelylle korkkareissa! Tai niin no, kauneuden eteen on kärsittävä, eihän hieno nainen pistä lenkkareita jalkaansa, jos joku vaikka näkee.
VastaaPoistaTarinoita on mukava lukea, kiitos.
Kiitos Aimarii :) Kaikenlaista tapahtuu, kun kotoa lähtee kauemmas. Loma saatiin kuitenkin kunnialla loppuun.
PoistaKauhea päivä, mutta siitäkin te selvisitte yhtä kokemusta rikkaampana. Reissussa sattuu ja tapahtuu.
VastaaPoistaKyllä sitä reissua muisteltiin jälkikäteen ja hauskaa oli. Rakotkin parantuneet :-DDD
Poista